Nuppineulat? - Näkeminen tai ommoominen = sanakiisttoo tai kiussoo. - Onhan nuita joskus ollu.
Lainnoon tuas Dianan kirjjoo. Yksseys. - Jokkainen meistä on Jumallista yksseyttä. Jumala läpässöö jokkaisen solun ja atomin. Kivi tai kasvi sisälttää saman Jumalan perusolemuksen kun elläimet, ihmiset ja enkelittii. Yks on jakamaton. Et siks voi vahingoittoo etannoo tai puuta tai toista ihmistä niin ettei sen  vaikutukset koskettas kaikkii, myös sinnuu.
Elläimet on ihmisten nuoremppii veljjii, jotka kehittyy ja synttyy aikannaan ihmiseks.
Kerran kuulin tarinan, joka suattaa olla tottakkii, ihan oikkeesti. - Nuorellaparilla oli koira ja kun vauva oli tulossa, hyö piätti lopettoo koiran. Sitten kun poika jo juoks ja osas puhhuu,sano kerran, kun että halunnu koirrookkaa. . . ja juoks suorraan auton alle. Koiran lopettaminen teki pahan karman ja kävi näin. Kuuleman mukkaan tämä tarina ois jossai opetuksena.


Torstai 3.7.2014  Minulla oli narukengät. Luonnonvalkea koira.  -  Keräsin nuppineuloja.  -  Karhunsalon koululla satoi vettä.


Perjantai 4.7.2014  Liikuin useamman henkilön kanssa jollakin kulkuvälineellä talvisessa jokimaisemassa.


Maanantai 7.7.2014  Kerroin Karhunsalolla unestani vanhemmilleni: "Pihamaalla oli hailakan violetti tuhatjalkainen. Otin ja käärin sen rullalle ja viskasin pois. Pihaan ajoi tumma maasturi ja se peruutti rajusti nurmikolla kokkareiden lentäessä. Juoksin autoa kohti. Pihamaalla saimme kiinni vaaleapukuisen, vaaleatukkaisen naisen. Ajattelin, noita. Sanoin, saatan mene pois, Jumalan enkelit varjelkoon. Nainen oli välillä nuori tyttö ja välillä vanhempi nainen. Sitten hän hävisi. Näin pihalla pienen tuhatjalkaisen."


Tiistai 8.7.2014  Suuren riippakoivun alla oli metallikehikko, minkä sisällä oli buldoggi.

Pöydällä oli noin 10 kohonnutta leipää. Keltatiilestä tehty uuni hohti lämpöä takanani.

Sinisellä taivaalla näin suuren mustan rotan silhuetin alhaalta päin katsottuna. Se leijaili hiljaa eteenpäin.

Katson mustavalkeaa elokuvaa, jossa miehet suunnittelevat turkkien varastamista tehtaalta. Vartija laittaa kiinni ikkunaa, jossa on nyrkin kokoinen reikä.





Sunnuntai 27.8.2000


Hei! Minun  nimeni on Marjatta. Minulle sattui tässä yhtenä päivänä niin paljon kaikenlaista, että minun on ihan pakko kertoa niistä jollekkin, etten pakahdu.
Hyvä ystäväni Susanna, pyysi minua eräänä päivänä ostoskaverikseen, joten kävimme kiertelemässä kaupoissa. Pistäydyimme kirpputorilla, osto- ja myyntiliikkeessä sekä antikvaarisessa kirjakaupassa. Minäkin löysin muutaman hyvän kirjan. Yhden Anni Polvan, joka minulta vielä puuttui, sekä hevosaiheisen että seikkailujännärin. Kirjakaupasta poistuessamme ne kommellukset alkoivat. Siellä oli ahtaat paikat hyllyjen välissä ja tietysti sieltä putosi kirjoja, kun hivuttauduin ostoksineni kassalle päin. Punastellen pyysin anteeksi ja yritin toisella kädellä poimia kirjoja lattialta ylös. Onneksi myyjä oli silloin hyvällä tuulella, joten pääsin pelkällä säikähdyksellä.
Sitten lähdimme ostamaan purtavaa lähimmästä ruokakaupasta. Ja kun olin nälkäinen, niin ostin kerralla liikaa. Ostin täyden hillomunkkipussin. Ulkona sitten ihmettelimme, että tulipa ostettua liikaa. Samassa vierellemme seisahtui pari poikaa, jotka olivat keväällä lähteneet pois  yläasteelta. Olin kouluaikana ihaillut tummatukkaista ja ruskeasilmäistä. . . Jyrki oli muistaakseni hänen nimensä. Susanna tunsi vaaleamman, Riston, joka oli heidän naapurista.  Hekin  olivat siis käymässä kaupungilla. Susanna sanoa töksäytti, että me olimme ostaneet liikaa
 munkkeja, niin että kelpaisiko pojille? Risto kysyi, että jos seura kelpaisi, niin hän keittäisi munkeille seuraksi kahvit? Hänellä oli asunto tässä lähellä, koska oli kesätöissä kaupungin laitamilla. Ja sehän passasi meille. Olisi paljon mukavampi syödä munkit kostukkeen kanssa.
Kymmenen minuutin päästä tulimme perille. Se oli kaksikerroksinen rivitaloasuntola. Jyrki oli näköjään käynyt siellä ennenkin, koskapa asettui heti taloksi. Susanna meni munkkipussin kanssa Riston perästä keittiöön ja minä etsin eteisessä kampani ja aloin panna hiuksiani järjestykseen. Harmittelin tukkani likaisuutta itsekseni ja sanoin ihan ääneen, että tavallisesti
tukkani on vaaleamman ruskea eikä kahvinvärinen. Vieläkin mielessäni harmitellessani käännähdin äkkiä peilin edestä ja otin yhden askeleen ja pam. . . Törmäsin suoraan Jyrkiin, joka oli seisomassa keittiön ovenpielessä. Sitten yhtäaikaa, Jyrki otti minua vyötäisiltä ja minä nostin käteni hänen hauiksilleen. Hän sanoi että tukkani on ihan hyvän värinen, mutta
katsoi kuitenkin koko ajan silmiini. Punastuen työnsin itseäni poispäin, mutta silmiäni en meinannut saada irti. Kun sitten pääsin irti, en meinannut saada olkalaukkuni vetoketjua auki, kun käteni tärisivät. Ja kun lopulta olin saanut kamman pois käsistäni, en tiennyt minne olisin mennyt. Lopulta menin olohuoneeseen katselemaan
ikkunasta ulos. Tunsin Jyrkin katseen selässäni.
Susannan huhuilu katkaisi ajatukseni. Kahvin tuoksu kutitti nenääni ja niinpä kokoonnuttiin keittiön pöydän ääreen. Ja tietysti Jyrki istahti minua vastapäätä. Ne ruskeat silmät. . . Oijoi. - Kesken kaiken Jyrki kysyi minulta, lähtisinkö illalla lavalle tansseihin, saaden minut vetämään kahvia henkeeni. Tuokion kakistelun jälkeen emmin yhä, joten hän jatkoi, että minä olisin hänelle sopiva pari. Minä kysyä töksäytin kulmat kurtussa, että miten niin sopiva, johon hän vastasi, että äskenhän sitä jo kokeiltiin. Punastuin. Risto heitti siihen väliin
kysymyksensä: - "Milloin te jo tanssia kerkisitte?" Jyrki vastasi siihen totisena, että MINÄ olin halunnut tanssia ja testannut jo tanssiotetta. Naamani paistoi kuin keittetty rapu, kun vastasin kieltävästi. Silloin Jyrki iski minulle silmää ja kysyi uudelleen, lähtisinkö tanssikaveriksi? Sitten Susannakin innostui asiasta, että voisimme lähteä koko porukka. Hänen isoveljensä
lähtisi kuitenkin tansseihin  ja jos maksaisimme hänelle bensarahaa, saisimme varmasti kyydin. Ja siltä istumalta Risto kehoitti häntä soittamaan veljelleen. Me muut pidimme peukkuja sillä aikaa. - Ja heti puhelun loputtua hän taputti käsiään ja huudahti: -"Kyyti saatiin!" Silloin Jyrki sanoi minulle silmää iskien: - "Nyt sinun TÄYTYY lähteä."
Jotenkuten me selvisimme Susannan kanssa kotiin. Silloin alkoi vaatteiden selaaminen ym. ym.
Jännitti, kuin en olisi ikinä käynyt missään. Istuin Susannan kanssa auton takapenkillä, kun ajettiin Riston asunnolle. Sieltä he tulivat Jyrkin kanssa kyytiin. Risto meni eteen, koska Jyrki tuppautui viereeni. Hän oli tosi tyylikäs suorissa vaaleissa housuissaan ja lyhythihaisessa paidassaan.  Koko matkan istuin kuin seipään niellyt.  Onneksi matkaan meni vain viisitoista minuuttia. - Perillä syöksyin autosta Susannan perästä ulos. Sitten satuin vilkaisemaan Jyrkiin ja hän kohotti kulmakarvojaan  ja hymyili toisella suupielellään.  Punastuin. - Pahkeinen.
No viimein sitten oltiin sisällä. Olin Susannan kanssa vessassa turvassa.  Mitähän minäkin pakenin? Ruskeita silmiäkö?  En ainakaan tunnusta.
Susanna sai melkein raahata minut tanssilattialle. Ja melkein pääsimmekin perille, sillä Jyrki ja Risto olivat valinneet meidät parikseen ja ottivat meidät matkalta kainaloonsa.
Minusta tuntui, etten minä tanssinut koko iltana. Minä liitelin. Varmaan siellä seitsemännessä taivaassa. Yksi tapaus kuitenkin sotki hieman menoa, kun puolen yön aikoihin remmikengästäni särkyi solki. Sitten ei auttanut muu, kun heittää kengät sivuun ja tanssia loppuilta nailoneissa. Saihan se tempaus muidenkin suupielet nykimään, mutta Jyrkin suu levisi
korvasta korvaan. Onneksi lattia oli vastikään uusittu levyillä, joten uskalsin kokeilla nailonieni luistoa. Sen illan jälkeen olemme Jyrkin kanssa tanssineet monet tanssit ja on aikomus tanssia vastakin. Kengät jalassa.

((Unessa oli: kiännyin peilin eistä ja törmäsin miehheen.))






Hamppaat? - Näkeminen = tervveyttä ja huvvii, lähteminen suusta = perhheenjäsenen kuolemmoo, puhistaminen = vahinkkoo.
Nuihen hamppaihen lähtemiset ovat pitänneet paikkoosa. On ollu suvussa sen verran iäkästä porukkoo.


Keskiviikko 9.7.2014  Minulla ei ollut yläleuassa muuta kuin takahampaat.
((Miun egon kuoleminen oli jo käynnissä.))

Timo sanoi, että me mennään naimisiin kolmen vuoden päästä.

Olin talvella ulkona ja sain päälleni lammasnahkaturkin.

Joulukuusi oli koristettu. Painoin jotakin nappia ja TV aukesi. Ääni oli häiritsevä, joten yritin laittaa sen kiinni. Aku Ankka-lehden alalaidasta se sammui.


Torstai 10.7.2014  Laitoin kampaamiani hiuksia hellaan.

Jyrkällä kalliolla valui hunajaa. Sen yläpuolella lensi isoja muinaisia lintuja.

Pianolla soitettiin rauhalliset alkutahdit ja sitten minä rupesin laulamaan.
((Hilja-täti kuoli.))


Perjantai 11.7.2014  Joku mies oli rakentanut korkean maitolaiturin. Pieni poika laskeutui portaita takaperin ja melkein alhaalla sujahti askelmien välistä niiden alle.

Jonkin tapahtuman päätteeksi meille annettiin luonnonvalkea tupsu. Tapani sai toisenkin.

Kirjoitin ostoslistaa.


Lauantai 12.7.2014  Pojilla oli mustia pommeja ja raketteja.

Olin Seijan ja Markun luona. Keräsin pieneen kuppiin vaaleanpunaisia kukkien terälehtiä ja sen jälkeen toiseen astiaan suuria vattuja.

Itkin jonkin rakennuksen sisällä, en tiedä miksi. Menin ulos ja haukoin ahdistuksissani henkeä.

Mustikoita koko näkökentän alalla.


Sunnuntai 13.7.2014  Pojat olivat nuoria, Petri noin 10-vuotias. Heillä oli talvivaatteet. Saarakin oli paikalla.

Nukuin Hilkan kanssa samassa sängyssä. Hänen vasen käsivartensa oli kaulani alla ja minua ahdisti. Halusin pois, mutta hän ei meinannut päästää. Haukoin henkeä.

Kuljin Heinäveden kirkon lehtereillä. Siellä oli joulukoristeita. Ulkona oli vähän lunta ja jäinen piha, kun laskeuduin kivisiä rappusia. Pihaan tuli musta, pitkä auto, josta pappi mustassa kaavussaan kiiruhti kirkkoon. Minua ahdisti ja haukoin ilmaa. Ajattelin mennä hautuumaalle. Jalkani olivat kipeät. Olin käynyt jonkin "parantajan" luona ja nyt kaadoin hieman risaisista kengistäni kahvinporoja pois. Jalat olivat terveet.






Syöminen? - Syöt ite = riittoo ja eripurassuutta, et suakkaa syyvä = suat kiitosta tehttyys hyvän työn, muut syövät = jottai hyvvee oloissas.


Maanantai 14.7.2014  Olin jonkun vanhemman miehen kanssa hänen tuttaviensa luona kylässä. En saanut itse pitkää violettia paitaa päältäni, että olisin päässyt pesulle. Mies kysyi: - "Ottaisitko sinä tämmöisen vanhan miehen?" Timoa ajatellen vastasin. - "Minulle riitää yksi." - Perheessä oli vajaamielinen murrosikäinen poika. Hänen äitinsä tuli sanomaan, ettei löydä poikaa. Menimme ulos ja olimmekin Kahunsalolla lumisen laitumen äärellä. Siellä oli paljon koiria etsimässä, mutta nyt ne pysähtyivät paikoilleen. Minä menin pienen majan luo ja huomasin pojan makaavan viluissaan.Huusin: - "Hän on täällä!"


Tiistai 15.7.2014  Joku iäkkäämpi nainen, jolla oli punainen villatakki ja siniset housut, tukka päälaelta vaalea ja muualta punainen, kävi salaa syömässä ihmisten ruokia. Minulla oli jotakin lautasella, mutta peitin sen vihreällä salaatilla ja söin sitä, kuin minulla ei olisi muuta ollutkaan. Sitten otin naisen ja kannoin hänet pois.


Torstai 17.7.2014  Olin vaihtamassa kelloon patteria. Siinä oli noin 10 nappipatteria päällekkäin ja niiden alla oli markka-aikaisia pieniä kolikoita.

Joissakin juhlissa juotiin punaista viiniä. Eräs mies valutti lasinsa pohjalta pieniä, kirkkaita ja vihreitä timantteja pöydällä olevalle mainoslehdelle. Minä laitoin ne taskuuni. Seuraavana päivänä taivaalta laskeutui neljä miestä, jututtivat juhlijoita.

Istuin suurehkon vessan toisella pytyllä. Sinne tuli nainen vaaleassa mekossaan.


Perjantai 18.7.2014  Olin avarassa ulkokatoksessa ja söin perunalastuja ja hunajaa. Ulkona oli satanut vähän lunta. Pieni vaaleanruskea koiranpentu kuljeskeli luokseni. Silitin sitä.


Maanantai 21.7.2014  Kuljin kirpputoritapahtuman ohi. Seija sanoi jollekkin: - "Tarja myi vain Jeesus-taulun."

Istuin punaisen henkilöauton takapenkille. Autoon tuli myös Ronkaisen Hilkka ja Lea, sekä entinen työkaverini Armi. Lea laittoi raha-automaattiin pari pientä kolikkoa, kahdenkymmenen ja viiden pennin kolikot ja auto lähti itsekseen matkaan. Mentiin aidan yli ja silloin tuli mieleeni laulu: "Katso kenguru loikkaa.


Tiistai 22.7.2014 Tein paksun narun päähän solmua monta kertaa, mutta aina se luisui pois.

 Karhunsalon pihalla Seijan paksu kaulaketju oli katkennut kolmeen osaan ja minä löysin ne. Hän oli hyvillään ketjun rikkoutumisesta, koska se teki ihottumaa.


Keskiviikko 23.7.2014  Jouluna katsoin ikkunasta ulos ja näin miehen hätistelevän ruskeita hevosia iltahämärässä kuljetusautoon myyntiä varten. Itkin kovasti jonkin takia.


Torstai 24.7.2014  Kuljen suojatien yli, kun punainen auto antaa tietä. Autoja on paljon liikenteessä kulkemassani liikenneympyrässä. Olen jossakin tehdasalueella ja sitten olenkin satamassa. Tehtaan työntekijät lähtevät kotiin. Olen sokkeloisessa konttorissa. Joku nainen näyttää minulle vanhoja hopeisia ruokailuvälineitä. Pitsiä.






Onko vitsit vähissä? - Tässäpä ois yks.

Vitsi: Jeesus tulloo ihmisjoukon luo, joka aikkoo kivittee prostutioiun kuoliaaks. Hiän sannoo: - "Se teistä, joka on synnitön, heittäkköön ensimmäisen kiven." Kaikki puottivat kivesä. Sitten sinne tuli nainen valtavan kiven kansa, puotti sen prostutioiun piähän ja tältä lähti taju. Jeesus kahto naista ja sano: - "Hei äiti, voisitko mitenkkää anttoo miun ies joskus tehä työni rauhassa,"


Lauantai 26.7.2014  Ajoin aamuhämärässä Liperin S-marketin pihaan. Siellä oli yksi valkea auto, Jouko (Piironen) oli tullut. Kello oli 6.30. Ajattelin, että on pitkä aika odottaa puoli10:neen, mutta samahan se lippis on antaa nyt. Jouko nuokkui puoliunessa autossaan. Annoin kuitenkin hänen lippiksensä, taputin hänen mahaansa sanoen, mene takaisin nukkumaan. Lähdin ajamaan Vihtariin päin, mutta kohta käännyin kuitenkin takaisin ja ajattelin, samahan tuo on jatkaa Seijan luo. Vähän lunta maassa.


Sunnuntai 27.7.2014  Kuljeskelin tosi vanhassa ja alkeellisessa rakennuksessa.


Maanantai 28.7.2014  Olin tehnyt muotinäytökseen kuusi mekkoa ja kaulakorun. Laitoin ne järjestykseen odottamaan vuoroani. Eräs mustatukkainen nainen aloitti keltaisessa puvussaan. Lehtipinkassa oli outoja, ulkomaalaisia nimiä.


Tiistai 29.7.2014  Olimme Karhunsalolla. Ihmettelimme, eikö Petri ole vielä tullut Helsingistä. Ajattelin, hän tulee sunnuntai-iltaan mennessä. Sitten Petri tuli ja kysyin, oliko hän maksanut jonkin laskun? Hän antoi minulle "kassakuitin" ja sanoi, maksa sinä. Se oli joko 200 tai 2000€. Sanoin hieman vihaisena, että tämä on viimeinen, minkä ostat.

Joukko naisia istui rivissä ja minun piti piirtää A 4:lle niistä hahmotelma tunnistettavaksi. Tuskailin niiden kanssa, koska he liikkuivat välillä. Siellä oli mieskin, vihreä huopahattu päässä. Sitten laitettiin isoja läpikuultavia papereita päällekkäin, joihin olin piirtänyt muotokuvia.


Keskiviikko 30.7.2014  Vaikka juoksin lumessa avojaloin, silti jalkojani kuumotti.
((Joskus syksyllä alako outo jalakapohjjin kuumotus, vaikka istuin ja jalat oli keppeesti lattiita vaste.))

Nähhään :)